Nisäkkäät Etelä-Savossa

Hirvi (Alces alces) on hirvieläinten heimoon kuuluva suurikokoinen nisäkäslaji, joka elää pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Euroopassa ja läntisessä Aasiassa.
Hirvi on heimonsa suurin laji, ja sonni voi painaa yli 700 kilogrammaa. Hirvisonneilla on täysiluiset hanko- tai lapiosarvet. Hirvet syövät sekä vesikasveja että kuivan maan kasveja. Ne voivat saada aikaan pahoja metsätuhoja syömällä oksia ja kuorta ja taittamalla puiden latvuksia ja syömällä männyn taimia. Nykyisin hirvellä ei ole juuri muita vihollisia kuin ihminen: hirviä metsästetään ja niitä kuolee liikenteessä.

Karhu eli ruskeakarhu (Ursus arctos) on Euroopan suurimpia petoeläimiä. Sen eri alalajeja tavataan monilla alueilla Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Karhun pituus on 135–250 senttimetriä ja paino 60–300 kilogrammaa, uros on selvästi suurempi kuin naaras. Karhun ruskean turkin sävy vaihtelee melkein mustasta vaalean kellanharmaaseen.

Karhut nukkuvat talviunta puoli vuotta. Poikaset syntyvät talvipesään. Karhu on kaikkiruokainen, se syö paljon kasvisravintoa ja varsinkin marjoja.

Karhu on Suomen kansalliseläin.

Ilves on keskikokoinen kissaeläin, jota esiintyy Fennoskandiassa, Venäjällä ja Tiibetissä sekä pienempinä populaatioina muuallakin Euraasiassa. Suomessa ilveksiä oli vuonna 2018 vajaat 2 000 yli vuoden ikäistä yksilöä.
Ilveksen tunnusomaisia piirteitä ovat tupsukorvat, paksu ja yleensä kirjava turkki sekä isot tassut. Ilves syö monenkokoisia eläimiä hiirestä valkohäntäpeuraan. Ilves on harvoin aggressiivinen ihmistä kohtaan eikä siitä täysikasvuiselle ihmiselle olekaan suurempaa vaaraa.

Susi eli harmaasusi (Canis lupus) on koiraeläimiin kuuluva nisäkäs, joka on biologisesti määriteltynä samaa lajia kuin kesy koira.
Susi on levinnyt suureen osaan pohjoista pallonpuoliskoa arktisilta alueilta Meksikon ja Intian leveysasteille saakka. Susi oli aikoinaan maailman laajimmalle levinnyt nisäkäslaji. Alkuperäinen levinneisyysalue pieneni, kun susia vainottiin karjan suojelemiseksi ja ihmisiin kohdistuvien hyökkäysten pelossa. Nykyisin laji on maailmanlaajuisesti elinvoimainen, mutta tiettyjen alueiden susipopulaatiot ovat uhanalaisia. Suomen susikanta on 2000-luvulla vaihdellut noin 100 ja 300 yksilön välillä.

Kettu eli punakettu (Vulpes vulpes) on koiraeläin. Se on maailman levinnein maalla liikkuva petoeläin: sen levinneisyysalue käsittää lähes koko Pohjois-Amerikan ja Euraasian. Lisäksi Pohjois-Afrikassa elää jonkin verran kettuja.
Kettu on aikaisemmin ollut arvokas turkiseläin, ja varsinkin sen harvinaiset värimuunnokset ovat olleet haluttua kauppatavaraa vuosisatojen ajan. Näitä muunnoksia ovat muun muassa mustakettu, ristikettu, hopeakettu ja harvinainen, kokonaan valkoinen ja punasilmäinen albiinokettu.

Mäyrä on keskisuuri petoeläin. Sen vartalo on tukeva, jalat vantterat ja lyhyet ja häntä lyhyt. Mäyrän kuono on pitkä ja kaula lyhyt.[4] Koiraat ja naaraat ovat suurin piirten yhtä pitkiä. Vartalon pituus on 56–90 senttimetriä ja hännän pituus 11,5–20 senttimetriä. Naaraat painavat 6,5–14 kilogrammaa ja koiraat 9–17 kilogrammaa.
Mäyrän turkki näyttää kirkkaan harmaalta, mutta 7–10 senttimetriä pitkät peitinkarvat ovat kaksivärisiä. Niiden tyvi ja kärki ovat vaaleita, mutta noin senttimetrin päästä kärjestä alkaa 1–2 senttimetriä pitkä musta osa. Tämä yhdistelmä saa aikaan harmaan vivahteen. Alusvilla on tiheää ja valkoista.

Majava voi kasvaa lähes metrin mittaiseksi ja painaa jopa 35 kiloa.[4] 32–38 cm:n pituinen häntä mukaan luettuna kokonaispituutta voi kertyä yli 130 cm. Takajalka on noin 17 cm pitkä. Yleisväriltään ruskean eläimen tärkeimpiä tunnusmerkkejä on litteä ja leveä häntä, samoin kuin talttamaiset suuret etuhampaat.
Etuhampaita on kaksi sekä ylä- että alaleuassa. Ne kasvavat koko ajan kuten muillakin jyrsijöillä ja pysyvät terävinä, koska kovaa kiillettä on vain hampaiden etupuolella. Hampaiden takaosa on pehmeämpää luuta, joka kuluu nopeammin kuin etuosa. Hammas teroittuu tällä tavalla itsestään, kun sitä käytetään jyrsimiseen. Etuhampaat voivat kasvaa 15 sentin pituisiksi. 

Ahma (Gulo gulo), joka tunnetaan myös nimillä osma, osmo, kätkä (pohjoissaamen kielestä geatki) ja kamppi, on Euroopan suurin näätäeläin, hieman mäyrää suurempi. Koko maailman näätäeläimistäkin vain jättiläissaukko ja merisaukko voivat kasvaa sitä suuremmiksi.
Ahmaa tavataan Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Venäjällä sekä Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Se on väriltään tummanruskea ja hartioiden kohdalta vajaat puoli metriä korkea. Naaras painaa keskimäärin noin 10 kg ja uros jopa 28 kg. Ahma on raadonsyöjä ja peto.

Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis, vanh. Phoca hispida saimensis) on norpan alalaji, jota tavataan vain Suomessa, Saimaan järvialtaassa. Se on relikti, joka jäi saarroksiin Saimaalle viimeisimmän jääkauden jälkeisen maankohoamisen seurauksena noin 8 000 vuotta sitten. Alalaji on tämän jälkeen sopeutunut elämään makean veden olosuhteissa, ja se on Suomen ainoa kotoperäinen nisäkäs.
Saimaannorppa on 130–145 senttimetriä pitkä ja 50–90 kilogramman painoinen. Aikuinen yksilö on tummanharmaa, ja sillä on selkeitä vaaleita rengaskuvioita. Poikaset eli kuutit ovat muista norpan alalajeista poiketen harmaita. Parhaiten saimaannorpan erottaa muista alalajeista päänmuodosta: saimaannorpalla on suhteellisesti levein kallo ja lyhyin kuono.

Varsinaiset siilit, joskus myös yksinkertaisemmin siilit (Erinaceinae) on alaheimo siilien heimossa.
Varsinaisten siilien alaheimon lajit tunnistaa helposti piikeistään, jotka ovat onttoa karvaa vahvistettuna keratiinilla. Siilien piikit eivät ole myrkyllisiä, eikä niissä ole väkäsiä, eivätkä ne lähde helposti irti niin kuin piikkisioilla. Siilit kuitenkin tiputtavat piikkinsä noin vuoden iässä ja kasvattavat uudet aikuisen yksilön piikit.

Täysikasvuisen oravan ruumiin pituus on 19–28 senttimetriä ja hännän 13–25 senttimetriä. Painoa oravalla on 200–480 grammaa.
Oravan tunnistaa helposti pitkästä tuuheasta hännästä. Oravien silmät ovat melko suuret ja eteenpäin työntyvät, minkä vuoksi niiden näkökenttä on laaja. Vatsa on aina valkea, ja pään sivut ovat yleensä punertavan harmaat, mutta selän ja kylkien väritys voi vaihdella punaisen ja ruskean sävyistä lähes mustaan tai jopa valkoisenkirjavaan.

Kärppä (Mustela erminea) on näätäeläimiin kuuluva pienikokoinen petoeläin, joka elää pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeissa ja viileissä oloissa, muun muassa Suomessa. Kärpän tärkeintä ravintoa ovat vesi-, metsä- ja peltomyyrät sekä oravat ja päästäiset. Kärpän pahimpia saalistajia ovat ketut, näädät sekä petolinnut. Kärppä on kuitenkin nopea eläin, joten saalistaja saa sen harvoin kiinni. Kärppä on hyödyllinen hiirten metsästäjä, mutta joskus harvoin se aiheuttaa vahinkoa käymällä siipikarjan kimppuun.